Koti » Blogi » Opiskelumetodit oppimisen tukena

Opiskelumetodit oppimisen tukena

Liian usein ihmiset kuvittelevat, että useat opiskellen vietetyt tunnit ovat tie siihen, että voi tulla mallioppilaaksi, joka saa vain parhaita arvosanoja. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että todella menestyksekkäät oppilaat käyttävät itse asiassa vertaisiaan vähemmän aikaa opiskellen – he vain opiskelevat tehokkaammin. Opettajat voivat auttaa kaikkia oppilaita oppimaan miten käytetään opiskeluaikaa tehokkaammin jakamalla tutkimuksissa hyväksi havaittuja tekniikoita.

Sosiaalisen median ja digitaalisten häiriötekijöiden aikakaudella monet oppilaat – ja aikuiset – tekevät paljon niin sanottua multitaskingia eli monia asioita samanaikaisesti. Mutta ei ole olemassa sellaista kuin menestyksekäs multitasking, koska suuri osa ajasta kuluu kontekstin vaihtamiseen, jolloin aivojen täytyy käynnistyä ja fokusoitua uudelleen.

Multitasking
Multitasking

Opiskelijalla, joka opiskelee esimerkiksi biologiaa mutta tarkistaa samalla myös tekstiviestinsä ja selailee Instagramia, on matala keskittymisen fokus, sanotaan vaikka kolme. Vaikka hän käyttäisi kolme tuntia opiskellen, hän saisi valmiiksi vain suhteellisen vähän työtä. Netflix-sarjojen katsominen, pelikonen tai pokerstarsilla pelaaminen voivat olla hyviä tapoja rentoutua tai hankkia elämään jännitystä, mutta niitä ei tulisi tehdä juuri opiskelun aikana, koska se haittaa keskittymistä.

Opiskelijalla, joka keskittyy puolestaan vain biologiaan, on hyvä keskittymisen fokus, suunnilleen kymmenen. Vaikka hän käyttäisi vain tunnin opiskeluun, hän saisi aikaan enemmän kuin aiemmin mainittu häiriötekijöihin keskittynyt toinen opiskelija kolmessa tunnissa. Hyvin menestyksekkäät opiskelijat ovat yleensä oppineet välttämään multitaskingia. Sen sijaan, että käyttäisivät paljon aikaa tehden matalan intensiteetin työtä, johon sisältyy paljon häiriötekijöitä, nämä oppilaat työskentelevät lyhyempiä aikoja korkeammalla intensiteetillä ilman häiriötekijöitä kuten sähköpostia, sosiaalista mediaa etc. Heidän opiskelunsa on tehokkaampaa ja johtaa suurempiin saavutettuihin hyötyihin.

Opiskelutekniikoissa on paljon eroja

Monet oppilaat käyttävät aikaa vieviä opiskelutekniikoita, jotka luovat illuusion asioiden hyvästä hallinnasta. He tutustuvat ideoihin ja tietoon valmistautuessaan kokeeseen mutta unohtavat ne viikkoa myöhemmin, koska heidän opiskelutekniikkansa eivät koskaan johtaneetkaan pitkäaikaiseen oppimiseen. Tehottomiin opiskelutekniikoihin kuuluvat: opiskelu pitkän ajanjakson ajan, yhden aiheen opiskeleminen pitkään ja fraasien toistaminen uudelleen ja uudelleen, yhden aiheen tarkastelu toistuvasti ennen siirtymistä seuraavaan, tekstin lukeminen uudelleen ja uudelleen, tärkeiden käsitteiden alleviivaaminen ja muistiinpanojen tarkastelu.

Tutkijat ovat huomanneet, että tietyt tekniikat lisäävät kestävää oppimista ja muistamista, kun ne otetaan osaksi oppilaan päivittäisiä opiskelutapoja. Nämä tekniikat ovat vaikeita, vaativat vaivannäköä ja hidastavat oppimista. Aluksi oppimishyöty vaikuttaa pienemmältä kuin joillain tehottomilla tavoilla. Joka tapauksessa nämä tekniikat johtavat pitkäaikaiseen hallintaan. Muun muassa kirja Make It Stick identifioi useita tutkitusti toimivia opiskelutekniikoita.

Opiskelusessioiden jaksottaminen – yhteen aiheeseen keskittyminen lyhyinä ajanjaksoina ja eri päivinä – on todistetusti parantanut muistamista ja mieleen palauttamista enemmän kuin massatyyliin opiskelu. Niin sanottujen väläytyskorttien, joita voidaan käyttää jaksotetussa opiskelussa ja itseltä kyselyn apuna, luominen on hyödyllistä. Opiskelijoiden tulisi luoda eri pinoja tarkastellessaan väläytyskortteja. Kortit, joihin he pystyvät vastaamaan heti, tulisi asettaa yhteen pinoon tarkasteltaviksi kolme päivää myöhemmin. Kortteja, joihin vastaamisessa on hieman vaikeuksia, tulisi tarkastella kaksi päivää myöhemmin. Kortteja, joihin vastataan väärin, tulisi tarkastella seuraavana päivänä.

Hyvät ja pahat kokeet

Testaamisella on negatiivisia konnotaatioita tänä standardisoitujen testien aikakaudella, mutta se on aktiivisen mieleen palauttamisen käytäntö. Oppilaita tulisi kannustaa tekemään itselleen testikysymyksiä, kun he oppivat uudet käsitteen, miettien kysymystyyppejä, joita voisi käyttää visassa tai kokeessa. Nämä kyselyt tulisi ottaa osaksi opiskelusessioita ja vastata joka kysymykseen, jopa niihin, jotka he uskovat osaavansa.

Oppilaat saattavat luottaa lohkomaiseen käytäntöön, opiskellen joukon ongelmia – kuten kertotaulua – ryhmänä, kunnes tuntevat hallitsevansa asian. Tehokkaampi opiskelumetodi on käsitellä ongelmajoukkoa, jotka ovat suhteessa toisiinsa mutta eivät samanlaisia – esimerkiksi matemaattisia ongelmia, jotka vaativat yhteenlaskua, vähennystä, kerto- tai jakolaskua. Perättäiset ongelmat voi ratkaista samalla strategialla. Tämä on tehokkaampaa kuin tehdä yksi kertolasku toisen perään.

Matemaattisia ongelmia
Matemaattisia ongelmia

Moni meistä on lukenut muutaman kappaleen oppikirjasta vain huomatakseen, että emme säilyttäneet yhtäkään käsitettä tai keskeistä pointtia, joka noissa kappaleissa esitettiin. Näyttääkseen oppilaille, miten kamppailla tämän ongelman kanssa, opettajan tulisi antaa heidän hyödyntää tarkoituksellisen oppimisen strategioita. Niihin kuuluu esimerkiksi opittavan suhteuttaminen aiempaan tietoon ja sen ajatteleminen, kuinka he selittäisivät asian 5-vuotiaalle. Lisäksi sisältöä voi reflektoida ja kysyä siitä kysymyksiä.

Etäopetuksen mahdollisuudet

Tällä hetkellä koulut eri puolilla maailmaa ovat kiinni koronavirusepidemian takia. Esimerkiksi opettaja nimeltä Woodard kertoo, että hänen oppilaansa, poika, jolla on ollut oppimisvaikeuksia, on loistanut etäopetuksen aikana. ”Uskoakseni se, ettei heillä ole ollut koulun jokapäiväisiä häiriötekijöitä, on antanut hänenlaistensa lasten keskittyä työhön eikä välttämättä kaikkeen sosiaaliseen menoon, koska kaikki lapset eivät pysty erottamaan näitä”, Washington D.C:ssa opettava Woodard sanoo.

Olemme kuulleet vastaavaa paljon. Lisääntyvässä määrin opettajat raportoivat, että kourallinen heidän oppilaitaan – ujoja, hyperaktiivisia ja hyvin luovia lapsia – pärjää yllättäen paremmin etäopetuksessa kuin he pärjäsivät fyysisessä luokassa. ”On ollut mahtavaa nähdä joidenkin lasten viimein löytävän oman lokeronsa opetuksessa”, ensimmäisen vuoden opettaja Ross pohjoisesta Kaliforniasta sanoo, kuin kaikuna kymmenien opettajien lausunnoille.

Ei voida kuitenkaan sanoa, että kyseessä olisi normi. Monet oppilaat kamppailevat yrittäessään sopeutua etäopetukseen: määräykset pysyä kotona ovat moninkertaistaneet olemassa olevat ongelmat perhedynamiikassa ja maailmanlaajuisesti opettajat ja oppilaat yrittävät kopioida sitoumusta ja diskurssia luokkahuoneesta, jossa oltiin läsnä.

Kyseessä ei ole ihan pieni pulma ja suunnittelematon tauko fyysisestä luokkahuoneesta voi tuoda valoon salattuja syitä miksi jotkut lapset painivat ongelmien kanssa, kun taas toiset menestyvät. Vastauksista, jotka kerättiin opettajilta, löytyi toistuvia teemoja – kuten sosiaaliset tilanteet ja joustamaton, kellon mukaan kulkeva aikataulu – jotka eivät yksinkertaisesti toimi hyvin kaikille lapsille. Ainakin muutama opettaja on inspiroitunut harkitsemaan pysyvien muutosten tekemistä, kun he palaavat takaisin luokkahuoneeseen. 

  • Kommentit pois päältä artikkelissa Opiskelumetodit oppimisen tukena